Elämää ei voi takaisinkelata. Tulevaisuutta voi suunnitella. Mennyttä voi muistella ja jälkiviisautta harrastaa. Olisi hyvä ymmärtää iloita ja olla kiitollinen pienistäkin hetkistä ja tapahtumista. Ne näyttivät silloin pieniltä, mutta nyt jäljestäpäin ymmärrän, että ne olivatkin merkittäviä. Vieläkin voin oppia, ettei elämässäni olekaan pieniä tapahtumia, asioita ja hetkiä vaan ne ovat arvokkaita, elämän suuria lahjoja.
Selailin kuva-albumeja ja ne olivat täynnä näitä pieniä hetkiä arvokkaiden ihmisten kanssa. Olisin voinut jo silloin ymmärtää enemmän elämän arvosta. Haluan kuitenkin uskoa, että en kuitenkaan täysin silloin kadottanut niitä.
Entä sitten suuret asiat ja hetket yhdessä vaimoni, lasteni ja vanhempieni kanssa? Kuinka suuria ne ovatkaan, jos pienet ovat näin suuriksi tulleet! Onko ihminen sellainen, että jos hän ei ymmärrä pienten hetkien arvoa, niin hän ei ymmärrä arvostaa suuriakaan? Elämää ei voi takaisinkelata. Sitä voi elää vain nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti