Poikkeuksellisen mielenkiintoinen vuosi 2012

Vuosi 2012 tulee olemaan poikkeuksellisen mielenkiintoinen monellakin tavalla. Sellaiset tuntemukset ovat päällimmäisenä mielessäni. Se on sisäistä kutinaa, jota ei voi raapia. Nämä tuntemukset ovat olemassa, ja  ehkä monella meistä voi olla samansuuntaisia ajatuksia tulevasta vuodesta. Siitä siis voi todellakin  muodostua poikkeuksellisen mielenkiintoinen.

Kaikkea yllättävää ja odottamatonta tapahtuu tässä maailmassa. Kielteistä tai myönteistä, pahaa tai hyvää.  Sellaisia asioita, jotka usein yllättävät, vaikka ihmisinä niihin tavalla tai toisella varautuisimmekin. Pahuuden olemassaolon tiedämme sanomattakin. Iltapäivälehdet kertovat lihavoiduin kirjaimin pahan aikaansaannoksista ihmisten elämässä.  Onhan toki hyvää ilmaiseville sanoillekin ollut tilaa. Todellinen hyvyys on myös omalla erityisellä tavallaan yllättävää. Hyvää ei tähänkään päivään mennessä ole tehty liikaa, joten saamme jatkaa sen tekemistä, tai aloittaa, mikäli olemme sen unohtaneet. Hyvä voittaa aina pahan. Sillä on myös enemmän uutisarvoa. Uskon, että ihmiset kuulevat tai lukevat mieluummin hyviä asioita, kuin pahankyllästämiä huonoja.

Kaiken keskellä - Tämän kuohuvan maailman tuulissa ja pyörteissä on poikkeuksellisen lohdullinen ja rohkaiseva mahdollisuus olla Jeesuksen kanssa, mitä tahansa edessäpäin olisikin. Jumala on Hyvä.

Kaikkea Hyvää ja Jumalan Runsasta Siunausta jokaiselle vuodelle 2012 !

Niin kuin sardiinit purkissa

Liikkumatilan puuttuminen tekee sardiineille purkistaan vankilan. Toisaalta, eiväthän ne enää liikukaan, koska ovat kuolleet ja nyt säilöttyinä purkissaan. Säilykepurkkiin joutuneet sardiinit, olivat joskus sardiinisessa vapaudessaan vapaita liikkumaan maailman merillä.

Jos pohdinnassani olen hairahtunut harhateille, niin sekään ei vättämättä ole mitenkään huonolta kuullostava ja huolestuttava ajatus, varsinkin, jos en ole sardiinina purkissa. Tässä tapauksessa olisin siis vielä vapaa sardiini. Selvitän kyllä itselleni ensitilassa, olenko purkissa vaiko sen ulkopuolella! Vaikka joskus voi olla tilanteita ja tuntemuksia, että olisinkin purkissa, niin silti en välttämättä siinä olekaan.

Purkissakin voi  filosofioida ja visioida, mietiskellä ja unelmoida. Harrastaa eräänlaista yhteyttä muiden kesken. Tilanne voi olla myös täysin päinvastainenkin. Purkkivankila ahdistaa ja saa aikaan korostuneen negatiivisia tunteita ja konfliktitkin voivat olla lähes jokapäiväisiä. Kaikenkaikkiaan purkki puristaa meidät sardiinit ahtaalle.Päällimmäisenä ajatuksena se on siis ahdistava. Jos olen vielä vapaa sardiini, niin olen todella onnekas, koska minua ei ole pyydetty eikä laitettu sardiinien purkkivankilaan! Minussa alkaa kyllä nyt kasvaa orastava tietoisuus, että olen kuitenkin edelleen vapaa.


Niin kuin sardiinit purkissa, on tälläinen mielikuvituksellinen ajatus, mutta mielestäni kuitenkin todellinen sellainen. Maailmassamme on paljon myös uskonnollisuutta ja tämä ns. uskonnollinen maailma elää omaa elämäänsä omassa sardiinipurkkivankilassaan. Muotojumalinen näennäiskristillisyys, jossa ei välttämättä ole läsnä kaikkein oleellisin ja tärkein - Jeesus Kristus. Jeesus Kristus on Herra. Hän ei ole sellainen, joka tulee aina silloin, kun meille sopii ja kun ehdimme kiireiltämme Häntä puhuttelemaan. Jouluinen tunnelmointikaan, joka on  herkkää aikaa ja koskettaa monestakin syystä, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisimme edes kokeneet Häntä itseään elämässämme. Kyllä Jumala puhuu varmasti monille näin Joulunakin, mutta  Hän puhuu ja kutsuu ihmistä yhteyteensä muulloinkin ja monellakin tavoin. Useille meille, jotka olemme saaneet uskoon tulla Jumalan armosta, on vaikuttanut esim jonkun ystävämme elämänmuutos silloin, kun Jeesus on saanut pelastaa. Ainakin minua Jumala kutsui erään tuntemani henkilön kautta. Hänen elämänsä oli yhtä hyvää Jumalan pitämää saarnaa, jonka kautta Jumala puhui sisimpääni ja kutsui seuraamaan Jeesusta. Hän tahtoo pelastaa jokaisen ja antaa yltäkylläisen elämän, joka on elämää joka päivä Hänen kanssaan. Jeesus kutsuu omiaan seuraamaan Häntä.  Hän tahtoo siunata läsnäolollaan tämän ajallisen elämämme. Ja Hän, suuressa armossaan antaa myös taivaskodin jokaiselle, joka uskoo Häneen. Ihmeellinen pelastus! Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat! Room 8:1.

Aika, jossa elämme on monellakin tapaa  erikoinen, ajatellen sitä, kuinka meihin pyritään määrätietoisesti vaikuttamaan. Mediassa on entistä enemmän sellaista tarkoitusta, ainakin jossakin määrin tuntuu olevan, manipuloida ihmisiä muuttumaan entistä suvaitsevaisimmiksi. Onko yhtäkkiä löydetty jotenkin sivistyneempi ja hyveellisempi elämisen malli, jota sokeasti kaikkien tulee noudattaa ja siihen pyrkiä?  Suvaitsevaisuus ei siis olekaan sitä, että antaisimme lähes kaikelle hyväksynnän leimamme.Jumalaa ei voi kuitenkaan muuttaa suvaitsevaisuudessaan sellaiseksi, mitä nykyisin suvaitsevaisuudella paljolti ymmärretään. Jumala ei siis ole suvaitsevainen, niinkuin useat meistä saattavat otaksua. Kun Raamatussa puhutaan suvaitsevaisuudesta, niin se esiintyy usein Jumalan näkökulmasta katsottuna niin, ettei Jumala suvaitse synninharjoittamista, eikä Jeesukseen uskovien kristittyjenkään tule sitä suvaita. Ei kaiketi Raamatun vastaisilla teoilla tai elämän tavoilla ole suurta arvoa Jumalan edessä? Ja onhan heilläkin, jotka  Raamattua edelleenkin pitävät totena Jumalan Sanana, oikeus Raamatun ilmoittamia arvoja tunnustaa julkisesti. Pohjimmiltaan tämä uskoakseni on rakkautta lähimmäisiin, heidän parastaan ajatellen, vaikka se voidaankin tulkita joidenkin taholta suvaitsemattomuudeksi. Jumala on kylläkin pitkämielinen meitä kohtaan, sillä Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen; 2.Piet.3:9. Ja ennenkaikkea jokaisen kristityn tulee tietysti olla vastuussa tekemisistään Jumalalle. Parempi on kuitenkin tehdä ensin itse parannusta kuin osoittaa sormellaan toisten tekemisiä. Jumala ei tykkää synnistä. Niinpä voi olla jopa niinkin, että sardiinipurkkivankilassa ovatkin ne - jotka sanovat toisia suvaitsemattomiksi. Jokaisen meidän on siis hyvä mennä itseemme ja ajatella asioita loppuun asti. Silloin voi myönteisiä valonpilkahduksia itsekullekin tulla!! Kristittynä en voi mitenkään luovuttaa otettani Raamatun Sanasta, sillä minä pidän sitä Jumalan Sanana ja sitä se on. Ja tottakai, positiivisessa mielessä on oikein olla suvaitsevainen kaikkia ihmisiä kohtaan niin, että heidät hyväksyy ihmisinä ja lähimmäisinä, niinkuin mekin kaiketi toivomme hyväsyntää itseämme kohtaan. Ajatelkaa nyt ihmiset! Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän puolestamme! Room.5:8.

Mitähän muuten tässä EU:n purkkivankilassa tapahtuu tulevien kuukausien kuluessa. Vaikuttaa, että ne, joilla on mahdollisuus tehdä ratkaisevia ja maailmantaloutta parantavia päätöksiä, tuntuvat myös olevan ikäänkuin omassa sardiinipurkissaan.  Purkkiin vaikuttaa joutuneen kohta koko maailma. Aika näyttää miten asiat menevät. Rukoileekohan moni päättäjä sydämessään Jumalaa apuun? Toivottavasti näin olisi. Julkisesti ei Jumalaa taideta näissä velkakriisien ratkaisemisneuvotteluissa juurikaan mainita.Kyllä Jumala tahtoisi kuulla rukouksia ja pyyntöjä näittenkin vaikeiden asioiden käsittelyjen yhteydessä! Hän on kuitenkin Hyvä Jumala ja haluaa auttaa ja johdataa myös oikeiden ratkaisujen tekemiseen Olisi todella mielenkiintoista jos EU:n huippukokouksissa ja johtajien tapaamisessa rukoiltaisiin ja jopa huudettaisiin sydämen pohjasta Jumalalta apua!Tämäkin ajatus minulle suotakoon. Mutta kun ei, niin ei ainakaan vielä. Jumalan seurakuntien tulee kuitenkin aina rukoilla ja tulee rukoilla myöskin tässä tilanteessa.

Olemme kaikki ihmisiä tässä maailmassa. Helppoa ei ilmeisesti ole kenelläkään meistä. Mutta yksi ulottuvuus tässä ihmisenä olemisessa on mielenkiintoinen. Nimittäin se vapaus, jonka Jeesus Kristus antaa. Jeesuksen kanssa olemme vapaita. Tästä sardiinipurkkivankilasta voi vain yksi vapauttaa jokaisen ihmisen ja tämä Vapauttaja on Jeesus Kristus!

Häneltä tämä käy!

Näet hänet edessäsi onnistujan roolissaan. Hän kertoo suuresta uroteostaan, kuinka on oppinut elämään tätä elämää tavalla, josta aiemmin on vain haaveillut, mutta nyt hän sanoo sen olevan todellisuutta. Kuullostaa siltä, että hän olisi lähes kaikista vaivoista vapaa. Monilla meistä niitä voi olla vaikka muille jaettavaksi. Kyllä hänelläkin on omat ongelmansa, niinkuin hän sanoo, mutta vaikutelma on sellainen, että niillä ei ole oikeastaan häneen minkäänlaista vaikutusta. Häneltä tämä käy!

Olet asettautunut mukavasti kuulijan paikallesi. Jossain vaiheessa alat kokemaan sisimmässäsi olosi hieman epämukavaksi. Mieleesi tulee ajatus,että kaikki ei välttämättä olekaan, niinkuin on sanottu. Epäaitoa -on ehkä oikea sana kuvaamaan tuntemuksiasi. Nuhtelet itseäsi näistä tuntemuksistasi, ja päätät olla ajattelematta kyseisellä tavalla. Katselet ympärillesi seuraten muiden reaktioita. Ihmisethän ovat todella innostuneita ja tunnelma on huikea. Eiväthän he voi olla väärässä! Etkä sinäkään! Nytkö on se ainoa ratkaisun hetki. Onnen avaimia jaetaan siis vain nyt ja sinäkin saat ottaa omasi, jos oikein sisäistät tämän kaiken kuulemasi! Hän jakaa niitä myös sinulle. Et voi antaa tämän tilaisuuden mennä ohitsesi! Noudatat vain kuulemaasi ja saat nähdä, kuinka tavallisen harmaa itsesi puhkeaa kukkaan! Kaikki on yksinkertaista ja perusteltua. Ja niinkuin hän sanoo, kaikki riippuu nyt sinusta. Ja näinhän se tietysti onkin, vaikka ei kuitenkaan aivan niin olekaan. Kaikki tulee koetella ja tutkistella Jumalan Sanan mukaisesti ja pitää sekä omaksua kaikki se, mikä hyvää on. Kaikenlaista pahaa saan karttaa. 1 Tess.5:21,22.

Ihmisinä saatamme heittelehtiä puolelta toiselle, niinkuin auto liukkaalla tiellä. Kaipaamme sisäistä turvallisuutta. Elämä ei olekaan hallinnassa, vaikka niin luulemmekin ja usein jokin uusi ja erityisen mielenkiintoinen tempaa mukaansa. Hypetys 1 tänään ja hypetys 2 huomenna ja hypetys 3 seuraa joskus tulevaisuudessa. Hypetystä tulee ja hypetystä  menee, mutta Herran Sana pysyy iankaikkisesti! Kiitos Herra, että olet Auttajani ja kaiken lohdutuksenkin lähde! Onnistujan ja vaivoista vapaan rooli viehättää, mutta se on oikeastaan sisäisesti kuluttavaa ja tulee raskaaksi taakaksi. Siitäkin voi juopua ja tulla sairaalloisen riippuvaiseksi. Jossakin vaiheessa ei enää jaksa. Ja silloin ovat hyvät neuvot tarpeen. Pakonomaisesta onnistumisen pakostakin on ulospääsy sisäiseen vapauteen!

Meille ihmisille tulisi riittää Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, parannuksen, armon ja anteeksisaamisen  evankeliumi. On turhaa ja turhauttavaa kasata kaikenlaisia kivirekiä perässämme vedettäväksi aina väsyksiin asti. Jumala on sisäisen voiman ja inspiraation antaja. En siis  tahdo ottaa tätä täydellisen onnistujan pakonomaisuudella kyllästettyä  roolia, enkä myöskään  kerjäläismäistä kurjuutta edustavaa ja sitä ihannoivaa kristillismielisyyttä. Kuitenkin olen ehdottomasti tuhat kertaa mieluummin Jumalan armon kerjäläinen, kuin tämä pakonomainen pakko-onnistuja. Kiitos Jeesus, että varjelet meitä kaikkia tästäkin pahasta! Evankeliumin täytyy riittää  meille uskoville, sillä evankeliumi on ainoa joka riittää!! Jeesus Kristus on antanut meille lahjaksi anteeksiantamuksen armon ja Hän rakkaudessaan vaikuttaa meissä, jotka uskomme. Ei kannata alkaa sooloilemaan ja säntäilemään sinne ja tänne, vaan parempi on olla Jumalan kanssa seurustellen, rukoillen ja viettää aikaa tervepäisten uskovien ja ihmisten kanssa. Ja jos en itse vielä olisikaan aivan tervepäinen, niin tälläinen seura aikanaan minustakin sellaisen tekee! Siis mopedin ei tarvitse karata käsistä, ainakaan liian usein. Saamme rohkaista toisiamme ihmisinä ja ollaan myös ihmisiksi.

Takaisinkelaus

Elämää ei voi takaisinkelata. Tulevaisuutta voi suunnitella. Mennyttä voi muistella ja jälkiviisautta harrastaa. Olisi hyvä ymmärtää iloita ja olla kiitollinen pienistäkin hetkistä ja tapahtumista. Ne näyttivät silloin pieniltä, mutta nyt jäljestäpäin ymmärrän, että ne olivatkin merkittäviä. Vieläkin voin oppia, ettei elämässäni olekaan pieniä tapahtumia, asioita ja hetkiä vaan ne ovat arvokkaita, elämän suuria lahjoja.

Selailin kuva-albumeja ja ne olivat täynnä näitä pieniä hetkiä arvokkaiden ihmisten kanssa. Olisin voinut jo silloin ymmärtää enemmän elämän arvosta. Haluan kuitenkin uskoa, että en kuitenkaan täysin silloin kadottanut niitä.

Entä sitten suuret asiat ja hetket yhdessä vaimoni, lasteni ja vanhempieni kanssa? Kuinka suuria ne ovatkaan, jos pienet  ovat näin suuriksi tulleet!  Onko ihminen sellainen, että jos hän ei ymmärrä pienten hetkien arvoa, niin hän ei ymmärrä arvostaa suuriakaan? Elämää ei voi takaisinkelata. Sitä voi elää vain nyt.

Huonompi tai huonompaa parempi?

Eräs ystäväni totesi taannoin, että hän on elämänsä aikana ehtinyt seurakunnassa kuunnella  myös niitä huonompia puhujia. Mitä hän tuolla tarkoittikin, en tiedä, enkä sitä häneltä kysynyt, mutta se on herättänyt minussa joitakin ajatuksia.Tämän perusteella, mitä hän sanoi, olisi siis - huonompia tai huonompaa parempia puhujia. Sillä ei sinänsä ole mitään mainittavaa merkitystä, olenko huonompi tai huonompaa parempi, sillä sanoma ja sen sisältö sekä Pyhän Hengen vaikutus on kuitenkin ratkaisevinta. Kaikki hyvä tulee yksin Jumalalta ja Hänen armostaan, ja on lahjaa Häneltä. Jumala ei ole puolueellinen, ja jokainen voi rukoilla Jumalaa siunaamaan sen palvelutyön, jota itsekukin tekee, mitä se sitten onkin. Ja jos sanojen vaikutuksella pyrimme lähimmäistemme parhaaksi, edistäen heidän henkistä ja hengellistä hyvinvointiaan, niin vaikka emme olisikaan niitä kaikkein parhaimpia, niin olisimme kuitenkin hyödyllisiä, koska Jumala on aina vaikuttanut ja vaikuttaa edelleenkin vajavaisten ihmisten kautta - tämä tietoisuus on lohdullista! Huonompikin kalamies saa saalista, jos hän vain ymmärtää laittaa pyydyksiä järveen! Hyvä on tietää, mitä Jumala meistä ajattelee. Hänelle jokainen meistä on se Jumalan paras ja arvokas ihminen, jota hän haluaa käyttää. Jeesus Kristus on Herra ja seurakunnan pää ja seurakunta on Jeesuksen Kristuksen ruumis ja jokaisella sen jäsenellä on oma tehtävänsä, paikkansa ja kutsunsa Jumalalta.

On sanomattakin selvää, että eri ammatinharjoittajien kesken on eroavaisuuksia. Toinen on toista parempi ja päinvastoin, on sitten kyse muurarista, maalarista, laulajasta, rakentajasta, sisustussuunnittelijasta, kokista, jääkiekkoilijasta, puhujasta tai autonkuljettajasta.  Kuitenkin vierastan ajatusta ihmisten asettamisesta joko huonompien tai parempien joukkoon. Jokainen meistä on omassa kehitys- ja kasvuprosessissa matkalla ja meillä on mahdollisuus edistyä siinä mitä teemme ja varsinkin siinä, mitä me olemme ihmisinä. Hengellisissä palvelutehtävissä ja lahjoissa ei inhimillisillä kyvyillä ole kovinkaan suurta merkitystä. Tässä suhteessa ei siis ole huonompaa tai parempaa, vaan Jumalan itsensä toiminta ja vaikutus Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen kautta!

Vajavaiset ovat maan päällä ja täydellisyys alkaa vasta taivaassa. Kerran Herraltani kutsun sain lähteä kulkemaan kanssaan matkaa, joka on vertaansa vailla. Matka kohti Taivaan kaupunkia alkaa siitä, kun vastaamme Jeesukselle kyllä. Taakseen ei kannata katsella, koska edessäpäin on kerrassaan loistava tulevaisuus! Sinullekin annettiin pelastukseksi suunnaton Armo Golgatan ristillä. Jumala antoi parasta mitä Hänellä oli. Pelastaakseen meitä, ei mikään vähempiarvoinen olisikaan riittänyt. Puhdas, pyhä, viaton ja synnitön Jeesus tuli ja kuoli sovittaen ja lunastaen koko ihmiskunnan. Jeesuksessa on pelastus. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman. Apt.4:12.

Kukapa olisi uskonut ...

Kukapa olisi uskonut, että tilanteet voivat elämässämme muuttua niin yllättävällä tavalla. En tarkoita mitään erityistä, ihmeellistä yksittäistä tapahtumaa, vaan mielessäni on ajatus siitä, että elämä on elettävä läpi päivä kerrallaan. Kyllä elämä todellakin opettaa. Eletyt vuosikymmenet eivät voi olla vaikuttamatta itseemme ainakin jollakin tavalla, tietysti riippuen paljolti siitä, miten elettäväksi tarkoitetut päivämme käytämme. Reilut 50 vuotta olen saanut olla mukana tässä elämän ihmeessä ja jotenkin tuntuu, että en oikein vieläkään ymmärrä, kuinka arvokas asia on ihmisen elämä.

On pysäyttävää kohdata itsessään oleva itsekkyys. Maailmamme on melkoisessa pulassa monestakin syystä. Itsekkyys ja ahneus on tälläkin kertaa johtanut pulmallisiin tilanteisiin. Taloudelliset ongelmat ravistelevat maailmaamme. Ihmiset ovat ahdistuneita kaikesta mitä tapahtuu nyt, ja siitä mitä tulevaisuus mahdollisesti tuo tullessaan. Vaikeita aikoja näyttää olevan tulossa.

Niin siitä itsekkyydestä itsessäni ja ehkä sinussakin. On pysäyttävää ajatella elämäänsä ainutkertaisena mahdollisuutena elää tässä hetkessä tavalla, jota ei tarvitsisi katua joskus tulevaisuudessa. Miettiessäni tulevaisuutta, en ajattele kaukaista tulevaisuutta vaan huomista päivää. Huominen voi todellakin olla yllättävänkin mielenkiintoinen ja antoisa! Huomisesta päivästä tulee mielenkiintoinen ja antoisa, valmistautumalla siihen tänään oikealla tavalla.

Kukapa olisi uskonut, että elämä voisi olla niin mielenkiintoista ja antavaa. Se tulee entistä mielenkiintoisemmaksi silloin, kun voin kokea muuttumisen ihmettä, ja vapautua itsekkyyden ja ahneuden otteesta. Jumala voi sen tehdä meissä jokaisessa mahdolliseksi. "Ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta." Fil 2:3,4.

Blogi avattu!

Voiko aloitus osua parempaan ajankohtaan kuin isänpäivän iltana hyvien jäätelökahvien jälkeen!